Ilúvatar vom Niehuser See
14.3.2013 – 12.5.2026
Valkoinenpaimenkoira
Tarra oli maailman lempein ja kärsivällisin koira. Se rakasti pentuja, tennispalloja, uimista ja juoksemista. Nuoren Tarran kanssa harrastettiin paljon, kokeiltiin monen montaa eri lajia (ainakin paimennus, rally-toko, toko, tottis, peltojälki, vesipelastus, haku, suojelu, viehejuoksu, nosework, canicross, näyttelyt) ja korkattiin viralliset kisatkin yhdessä rally-tokon merkeissä, vaikka kisaaminen jäikin muutamaan starttiin ja RTK1-koulariin. Tarra ei ollut helpoin harrastuskaveri vähän pitkine piuhoineen ja jääräpäisen luonteensa kanssa, mutta se oli kiltti ja yritti aina kovasti ja kun sen kanssa päästiin samalle sivulle, oli tekeminen mukavaa ja vakaata. Tarra sai yhden pentueen sijoitussopimuksen puitteissa vuonna 2017. Tarra eli pitkän ja hyvän elämän ja jätti poistuessaan suuren aukon meidän laumaan 🧡.
Toberoi Lisburn
19.1.2019 – 26.3.2026
Bordercollie
On koiria ja Koiria. Sora oli Koira, joka muutti kaiken. Se oli äärettömän viisas, hurjan tulisieluinen, herkkä, kiltti ja loputtoman työmoottorin omannut pieni sydämen puolikkaani. Sorasta on vieläkin mahdoton kirjoittaa itkemättä, sen menettämisen suru on näin yli puolen vuoden jälkeenkin kovin syvä ja viiltävä. Soran saapuminen elämääni vei harrastusintoni aivan uusille leveleille, teki koiraharrastuksista elämän ykkösjutun, innosti muuttamaan omakotitaloon ”maalle”, inspiroi opettelemaan koirankoulutusta ihan uudesta näkökulmasta, innosti liikkumaan monipuolisemmin ja uskaltautumaan pois mukavuusalueelta. Näin muutaman ensimmäisenä mieleen tulleen asian nimetäkseni. Soran kanssa harrastettiin tavoitteellisesti agilityä, noseworkia, rally-tokoa ja tokoa ja kaikissa ehdittiin vähän myös kisatakin. Kokeiltiin myös hoopersia sekä paljon ehdittiin myös paimentamaan etenkin Soran ollessa nuorempi. Sora lopetettiin 7-vuotiaana yllättäen löytyneen ja nopeasti edenneen kivuliaan lonkkien nivelrikon vuoksi. Ikävöin häntä ikuisesti ❤️🩹
Triforce Harley Quinn
4.10.2020
Bordercollie
Naru asui meillä 8kk ikäisestä noin kolmevuotiaaksi. Narun kasvattaja luopui Narusta elämäntilanteensa takia. Naru oli meillä vähän reilu 2 vuotta, ja vaihtoi kotia kun 1,5-vuotiaan Narun ja Tarran välillä kesällä 2022 sattunut tapaturmainen välikohtaus hajoitti näiden kahden koiran välit peruuttamattomasti. Naru muutti syksyllä 2023 hyvälle ystävälleni ja on asunut siellä onnellisena ja rakastettuna perheenjäsenenä siitä asti. Narun seikkailuja voi seurata instassakin sen omalla tilillä @naruthedog . Narulla ei ennen eikä jälkeen Tarran kanssa käyneiden välikohtausten ole ollut ongelmia muiden koirien kanssa, eikä se ole luonteeltaan lainkaan agressiivinen, mutta laumaelämä meillä sen ja Tarran tulehtuneiden välien takia kävi mahdottomaksi. Naru on kiltti, iloinen ja mutkaton koira, jonka kanssa arki oli kovin helppoa. Narun kanssa harrastin pääosin agilityä ja paimennusta.
Narun kuva: Laura Hanni
Kiratin Imala Wolf
27.4.2012 – 23.3.2026
Valkoinenpaimenkoira
Viva oli ensimmäinen oma koirani, joka tuli harrastuskaverikseni paikkaamaan vuosien intensiivisen hevosharrastuksen jättämää aukkoa. Sopivaa rotua ja kasvattajaa mietin pitkään, minkä seurauksena sainkin koiran osuen kuin mittatilauksena niihin toiveisiin mitä olin asettanut 🩷. Siirtyminen noutajista paimeniin oli käänteentekevä juttu myös harrastusinnolleni. Vivan kanssa ehdittiin harrastaa pääosin agilityä ja tottista sekä näyttelyitä. Hyvin alkaneiden ensimmäisten harrastusvuosien jälkeen harrastukset harmillisesti jäivät elämän jalkoihin kun ero silloisesta puolisosta jakoi koirien pysyvät kodit eri osoitteisiin v. 2015, Tarran jäädessä minulle. Viva oli kiltti, innokas tekijä, joka katsoi elämää pilke silmäkulmassa ja lähti aina iloisesti kohti kaikkia seikkailuja. Viva sai kasvattajansa luona liisattuna yhden pentueen vuonna 2016. Kiitos Viva kun olit 🩷
Hedera’s Unique Pearl
7.2.2004 – 31.1.2017
Novascotiannoutaja
Minni tuli perheeseen äidin koira-allergian hävittyä kokonaan. Toivoin kovasti harrastuskaveria ja olin tutkinut kaikki löytämäni koirakirjat ja netin rotuinfot etsiessäni kivaa ja sopivaa rotua, päätyen tolleriin ja kiinnostavaan kasvattajaan. Äiti olisi kovasti halunnut nimenomaan ruskean labradorinnoutajan, mutta sain esitettyä tarpeeksi vakuuttavan listan syitä miksi tolleri olisi parempi 😄. Ja miten ihana koira Minni olikaan 🩷. Herkkä, sielukas, kiltti, iloinen ja lempeä. Sopivan innokas, että teini-Lauralla riitti into opettaa iso kasa temppuja, käydä pari agilitykurssia ja opetella vuosien varrella mitä koiran kouluttamiseen tarvitaan. Minni kävi mukanani tallilla, töissä ja kokeilemassa paljon uusia juttuja kuten esimerkiksi koirauimalaa ensimmäistä kertaa. Minni oli lähes kaikilla mittapuilla täydellinen koira ja se saikin myös yhden pentueen kasvattajalleen. Kaikki lähti sinusta Minni, kiitos 🩷
Hedera’s Rag Doll
27.4.2008 – 17.4.2023
Novascotiannoutaja
Mari oli perheen ikuinen pentu ja erityisesti äitini sielukoira. Mari oli höpsö, rauhallinen ja iloinen, onnellinen koira, joka oli aina mukana kaikessa mitä keksittiinkään. Se oli mutkaton ja helppo pikku touhottaja, joka eli pitkän onnellisen elämän ja jota jäi kaipaamaan moni 🧡.
(Kuvassa vasemmalta Viva, Mari, Minni)
Snowolf’s Jump the Gun
24.12.2001 – 22.9.2014
Bichon frise
Rebecca tuli perheeseen kun kuulimme mahdollisesti allergiaystävällisestä rodusta bichon frisestä ja muutamaa testi-bichonia tavatessamme ei äidin allergia ollut reagoinut lainkaan. Rebe oli jäänyt kasvattajalleen lupaavana näyttelykoirana, mutta se kasvoi liian korkeaksi ja oli mahdollisesti etsimässä uutta kotia kun otimme kasvattajaan yhteyttä pentuetiedustelujen merkeissä. Rebecca oli 1-vuotias kun se tuli meille ja siitä kasvoi suunnannäyttäjä kaikille perhepiirin tuleville koirille. Rebe oli suuri persoona pienessä paketissa ja kertakaikkisen ihana koira. Se ei pelännyt mitään eikä ketään ja suhtautui elämään sitä itseään varten suunniteltuna leikkikenttänä. Rebe oli viisas ja oppi varmaan kymmeniä eri temppuja. Se oli hauskaluonteinen, suloisella tavalla sopivan ilkikurinen, ja jätti lähtiessään varmaan kolme kertaa itsensä kokoiset saappaat täytettäväksi seuraajilleen. Muistelen tätä pikkupippuria suurella lämmöllä 🤍
Kamilkan Legenda
1996 – ?
Dalmatiankoira
Sepe tuli perheeseen pitkän vanhempien suostuttelun jälkeen tutulta koirankasvattajalta. Kuvassa se on saattelemassa minua ensimmäiseen koulupäivääni 🐶. Sepe oli villi ja kiltti Hessu Hopo, vähän putkiaivoinen ja todella energinen uros, joka vaikuttaa osaltaan taustalla edelleen siihen, miksi haluan itselle vain narttukoiria 😄. Ei helpoin koira lapsiperheessä, mutta ei lainkaan pahantahtoinen, vain kovin eloisa ja touhukas. Sepe lähti meiltä uuteen kotiin 3-vuotiaana isojen ja pitkään itkettyjen itkujen saattelemana äidilläni puhjenneen koira-allergian takia.
1978 – 1991
Cockerspanieli
Tupu oli elämäni ensimmäinen koira. Se oli jo iäkäs kun synnyin vuotta ennen sen poismenoa, mutta jotenkin minua lämmittää ajatus, että olen saanut kasvaa elämän alkuun koiran kanssa.
2011 Minni ja Mari