Olen Laura, vuosimallia 1990 oleva graafinen suunnittelija ja koiraharrastaja Espoosta. Koirat ovat olleet osa elämääni syntymästäni asti, ja vuosien varrella olen saanut jakaa arkeni useiden erilaisten rotujen kanssa cockerspanielista novascotiannoutajiin ja valkoisiinpaimenkoiriin. Koiraharrastusten pariin päädyin ensimmäistä kertaa 2000-luvun alussa ensimmäisten agilityn alkeiskurssien myötä, ja välivuosien intensiivisen hevosharrastamisen jälkeen uudestaan vuonna 2012 hevosen myynnin myötä.
Bordercollie alkoi kiinnostaa minua ensimmäisen kerran vuonna 2011, mutta ensimmäinen oma bordercollie Sora (Toberoi Lisburn) muutti luokseni paria valkoistapaimenkoiraa myöhemmin alkuvuodesta 2019. Rodussa minua on kiehtonut ihan alusta asti erityisesti sen älykkyys, monipuolisuus ja valtava moottori erilaisiin harrastuksiin. Minulla on ollut neljä työlinjaista bordercollieta, Sora, Naru (Triforce Harley Quinn), Kuja (Triforce Arale Norimaki) ja Risu (Polarsmile Suklaarisu), joista jokainen on ollut hyvin erilainen persoona. Nykyisin arkeani värittävät Kuja ja Risu, joista Kujan kanssa harrastan tavoitteellisesti muun muassa agilitya, rally-tokoa ja noseworkia ja Risun kanssa pääosin noseworkia ja yhteisenä huvina pk-jälkeä. Koirat ovat ennen kaikkea rakkaita perheenjäseniä, joiden kanssa tulee harrastettua ja liikuttua monipuolisesti, mutta niiden ominaisuuksien ymmärtäminen on minulle myös suuri intohimo.
2020, Toberoi Lisburn "Sora". Kuva Aino Pikkusaari
Tavoitteenani on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia ja arjessa mutkattomia bordercollieita, joilla on hyvät edellytykset monipuoliseen harrastamiseen ja hyvään elämään. Arvostan rodussa erityisesti sen hienoja työskentelyominaisuuksia, älykkyyttä ja yhteistyöhalua, mutta vähintään yhtä tärkeinä pidän hyvää hermorakennetta, itsevarmuutta ja sosiaalisuutta.
Minulle ihanteellinen bordercollie on kiltti, avoin, hyvähermoinen ja tasapainoinen koira, joka innostuu tekemisestä ja antaa itsestään paljon silloin, kun ollaan töissä, mutta osaa myös rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Arvostan hyvää viettikestävyyttä, halua työskennellä ohjaajalle, kykyä rauhoittua kiihdyttävissäkin tilanteissa sekä varmuutta sopeutua erilaisiin tilanteisiin. En tavoittele mahdollisimman kiihkeitä tai äärimmilleen virittyneitä koiria, vaan monipuolisia harrastuskavereita, joiden kanssa harrastaminen lajissa kuin lajissa on innostavaa ja yhteinen arki mutkatonta. Koiralle mielekästä elämää hankaloittavat arkuus, minkäänlainen aggressiivisuus ja voimakas epävarmuus ovat ominaisuuksia, joita en halua nähdä rodussa.
Haluan vaalia rodun alkuperäisiä ominaisuuksia ja säilyttää sen hienon harrastuspotentiaalin tinkimättä tasapainoisesta luonteesta. Vaikka en itse tällä hetkellä harrasta paimennusta, voidaan koirien muita ominaisuuksia ja toimintakykyä arvioida monipuolisesti eri lajien kautta. Jalostusvalinnoissa minua kiinnostavat erityisesti koirien terveys, luonne, toimintakyky ja niiden taustalla olevat sukulinjat. Uskon harkittuihin yhdistelmiin, joissa molemmat vanhemmat täydentävät toisiaan ja joiden taustat ja sukurasitteet on selvitetty mahdollisimman kattavasti.
Tavoitteenani on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia ja arjessa mutkattomia bordercollieita, joilla on hyvät edellytykset monipuoliseen harrastamiseen ja hyvään elämään.
2024, Triforce Arale Norimaki "Kuja"
Bordercollie on upea, monipuolinen ja aktiivinen rotu, mutta senkin terveyteen liittyy useita tekijöitä, jotka on tärkeää huomioida jalostusvalinnoissa. Pelkät yksittäisten koirien terveystulokset eivät kerro koko totuutta, vaan myös lähisukulaisten terveydellä ja sukujen pidemmällä aikavälillä esiintyneillä ongelmilla on merkitystä. Terveitä linjoja ei valitettavasti ole ja jalostuksen tavoitteena onkin minimoida jokaisen koiran kohdalla taustalla vaikuttavat riskit. Yhdistelmiä miettiessäni tavoitteenani on vaalia ja omalta osaltani edistää rodun terveyttä ja geneettistä monimuotoisuutta. Jokainen yhdistelmä mietitään tarkkaan ja tarpeeseen, en tahdo vain lisätä määrää.
Rodussa esiintyy joitakin perinnöllisiä sairauksia ja terveysongelmia, joiden huomioiminen jalostusvalinnoissa on tärkeää. Rodun merkittävimpiä terveyshaasteita ovat olkanivelen osteokondroosi (OCD), lonkkaniveldysplasia, erilaiset selkämuutokset (LTV, VA ja spondyloosi), epilepsia, autoimmuunisairaudet sekä jotkin perinnölliset DNA-testattavat sairaudet, kuten EAOD (Early Adult Onset Deafness eli aikuisiän kuurous), CEA (Collie Eye Anomaly eli collie-silmäanomalia) ja TNS (Trapped Neutrophil Syndrome, eli loukkuun jääneiden neutrofiilien oireyhtymä).
Teetän omille koirilleni mahdollisimman kattavat terveystutkimukset kolmessa erässä:
Noin 7-8kk iässä välikuvaus, vähintään olat ja lonkat.
Viralliset tutkimukset reilu vuotiaana niin laajasti kuin mahdollista eli olat, lonkat, selkä (VA+LTV), polvet, sydän, silmät. Epävirallisena myös spondyloosi.
Selän uudelleen kuvaus mielelään yli 3-vuotiaana, spondyloosilausunto virallisesti.
Lisäksi teetän koirilleni laajat DNA-tutkimukset, joista selviää rodussa esiintyvät perinnölliset sairaudet. Omien koirien terveyden tutkiminen on minulle oikeastaan itsestäänselvyys. Mielestäni jos ottaa rotukoiran on myös vastuussa omalta osaltaan ylläpitämään rodun terveystilastoja selvittämällä koiran terveystulokset virallisissa terveystutkimuksissa, vaikka sille ei olisikaan jalostushaaveita. Ja etenkin aktiivisten harrastusten parissa olevien koirien kohdalla on tärkeää tietää, että luusto on terve.
Pyrin hyödyntämään saatavilla olevaa terveystietoa sekä selvittämään jalostuskoirien ja niiden sukulaisten taustoja mahdollisimman laajasti. Yksittäisten koirien tulosten merkitys suuremmassa kuvassa on lopulta pieni, joten on tärkeää selvittää myös lähisukulaisten ja pidempien sukulinjojen terveystietoja. Rodun säilyvyyden kannalta myös geneettisen monimuotoisuuden vaaliminen ja sukusiitoksen välttäminen ovat oleellisia asioita. Yksittäisen koiran hyvät terveystulokset tai DNA-testin tulos ei yksin tee koirasta hyvää jalostuskoiraa, vaan kokonaisuutta tulee arvioida laajemmin.
2020, Toberoi Lisburn "Sora". Kuva Aino Pikkusaari
En usko terveysasioiden piilotteluun vaan jokaisen yhdistelmän taustan ongelmista on tärkeää puhua positiivisten asioiden ohella avoimesti, jotta jokainen voi omalla kohdallaan määritellä ne riskit mitkä on valmis ottamaan.
Kiinnostus koirien jalostukseen on kulkenut mukanani jo nuoresta asti. Muistan jo lapsena etsineeni KoiraNetistä kasvattajien koirien terveystuloksia ja harrastusnäyttöjä sekä vertailevani erilaisia yhdistelmiä kun etsin sopivaa tolleria perheeseen. Minua on aina kiinnostanut yksittäisen koiran lisäksi se, millaisia ominaisuuksia sen taustalta löytyy ja miten ne mahdollisesti näkyvät jälkeläisissä ja millaisia piirteitä omista pentuja saaneista koirista on periytynyt eteenpäin.
Kotona olleiden sijoitus- ja liisauskoirien kautta olen päässyt seuraamaan läheltä pentueiden suunnittelua, jalostusvalintoja ja pentujen kasvua. Oma unelma koirien kasvatuksesta onkin kypsynyt pitkään, eikä päätös omasta kennelnimestä ja ensimmäisestä omasta pentueesta syntynyt hetkessä.
Viimeinen sysäys kasvatustyön aloittamiselle oli Kuja 🩷. Pääsin seuraamaan sen ja sisarustensa kasvua aivan ensimmäisistä elinpäivistä lähtien ja osallistumaan paljon pentujen arkeen ennen niiden luovutusta, tästä olen ikuisesti Kujan kasvattajalle Evelle (Kennel Triforce) kiitollinen. Kokemus pentujen elämän ensitaipaleella vahvisti entisestään kiinnostustani kasvatustyöhön ja kun Kujan terveys ja luonne osoittautuivat sellaisiksi, joita itse arvostan, alkoi ajatus omasta pentueesta tuntua askeleelta, jonka olisin halukas ja valmis ottamaan.
Summonin ensimmäinen pentue on vasta suunnitelma, mutta pyörä kasvatuksen taustalla lähti liikkeelle ennen kaikkea rakkaudesta rotuun ja kiinnostuksesta sen ominaisuuksiin. Haluan oppia jatkuvasti lisää, perehtyä huolellisesti tekemiini valintoihin ja kasvattaa koiria, joiden kanssa on ilo sekä harrastaa että elää. Kasvattajana ihanteellista olisi olla mukana kasvattieni elämässä edes jollain tasolla koko niiden elämän ajan. Pennuille pyrin tarjoamaan mahdollisimman hyvät lähtökohdat, ja niiden uusille perheille haluan olla tukena niin arjen iloissa kuin haastavammissakin hetkissä.
Olen suorittanut Suomen Kennelliiton kasvattajan peruskurssin keväällä 2026 ja kennelnimi Summon minulle myönnettiin syksyllä 2026.
Kuulun Suomen Kennelliittoon ja bordercollieiden rotuyhdistykseen SBCAK:n.
”A summon game mechanic is a system where a player calls forth a temporary or permanent entity — an ally, creature, spirit, monster or item — into the game world to assist, fight or trigger an effect.”
➡️ Summon pelimekaniikkaa käyttävät molemmat pelit, mistä niin keväällä 2026 edesmenneen ensimmäisen bordercollieni Soran (Kingdom Hearts) kuin tulevan suunnitellun ensimmäisen pentueen emän Kujankin (Final Fantasy IX) nimet ovat peräisin. Tuntui siis luontevalta ja itselle merkitykselliseltä saada nimi sieltä myös kennelille.
✨ Logon tunnus taas on saanut inspiraationsa paitsi kennelnimen sanasta ’summon’, myös ensimmäisestä bordercolliestani Sorasta. Sora oli pieni ja pippurinen, tulisieluinen sydänkoirani, joka muutti niin paljon elämässäni parempaan suuntaan.
Aika näyttää tuleeko pentueita 0, 1 vai enemmän, mutta ainakin merkitys kaiken takana on tärkeä.
2024, Sora